Öljysin sieraimeni ja lähdin tehtaalle. No en minä nyt tehtaalle lähtenyt vaan kirjastoon. Matkalla ajattelin: kuinka ikävää on mennä kirjastoon. Tehdas kohosi vihreänä mieleni taustakankaalla. Kankaan etualalla kohosin minä itse aavistuksen pulleana. Juhlallista oli tuolla tavoin kävellä samaan aikaan sekä todellisuudessa että mielessään. Jos ei mieli vain ottaisi valtaa, muistan ajatelleeni, kun kuulin jarrujen kirskuvan. Mutta minä vain kuvittelin senkin - kas: mieli on kerrostunut ja kamppailee keskenään. Jarrut kuviteltuivat, ja nimettömiä kauhuja kannettiin ympäri salia kuin pussilakanassa. Kun pussilakanassa, lukemattomat kerrat, on jotain muuta kuin mitä siellä pitäisi olla.