Minun puolestani he voisivat sulautua yhdeksi. Mutta näen heidän vain kumartuvan saman asian ääreen. Helpointa on sekoittaa heidän äänensä, ja sen mukana muu mikä heillä on sisällään. Sulautumista ei voi enää pysäyttää. Kammottavinta on lopuksi ulkokuorien yhtyminen, ikään kuin viime kädessä iho olisi ihmisen sielu. En kuitenkaan väistä näkemääni, ja mäki on ylitetty, tulen itseäni vastaan kuin litteä laine rannan hiekkaan.