Tämä tässä on ilta. Sormen painama pikkuauto auringon pihalla ja otsatukan alinen viidakkoelämä. Sade ikään kuin nykäistään taivaalle ja maa jää höyryämään. Seisoo kastelukannu kädessä rinteen äärellä kuin jumala. Sudet tulevat takaa varjoista mutta huomaavat lähestyessään litistyvänsä. Kastelukannujumala kastelee sopiviksi katsomiaan kohteita. Sudet pääsevät läpi ja tulevat kehräämään ja rapsutettaviksi. Ne istuvat piirissä ja pelaavat tyhmää arvauspeliä menettämättä jalouttaan. Hän menee sisään ja unohtaa sudet ulos. Sisätilat ovat ahtaita ulkotiloihin nähden koska niihin on ladattu myyttejä ja symboliikkaa. Otanpa tästä tämän hän sanoo ja syö sen. Aurinko sytyttää lattialankut hehkuun arvaamattomaan. Tätä siis on illanvietto, hän sanoo, venyy ja venyy. Hän katsoo ulos: susi istuu kylmässä lätäkössä.