Vain kevyt tönäisy ja hän olisi taas peluri. Mutta tönäisyä ei tullut. Hän ei muistanut juoneensa aamulla kahvia, mutta muisti kuuman lätäkön valuvan nieluunsa tasangon ainoassa varjossa. Hänen seremoniallinen muistinsa, yhtä tuttu kuin unohtunut lihas, järjesti tuollaisen auringonpimennyksen, ja hän tutkiskeli muodonmuutosta kuin luottavainen leikkauspotilas, tai poissaoleva kirurgi, oman itsensä hajamielisenä tanssahteleva kirurgi.