Otin hatustani kiinni. Mitä sinä nyt, älä kisko hattuani hän sanoi. En koko iltana suostunut sekoittamaan esineitä ja niiden kantajia. Yritin palauttaa tavaraa oikeille omistajilleen, äkkiä ennen yötä. Keltainen valo saartoi hämärtyvää pihaa, varjot kävelivät ympäriinsä, minä yhtenä heistä. Lainailkoot toisilleen, ajattelin rauhoittuneena, mutta jatkoin vielä jonkin aikaa. Esineitä piti nyt tunnustella ja nuuhkia. Älä syö sitä joku sanoi, en pimeässä erottanut kuka. Miten hän näki mitä minä nuuhkin muttei nähnyt että nuuhkin enkä syönyt. Kai hän oli sillä tavoin epätasaisesti keskittynyt.