20.2.2020

Minun oli määrä korjata paratiisin portinvartijan koppi. Viistosade oli kastellut valkoisiksi maalattuja lastulevyseiniä, ne olivat pehmenneet ja turvonneet, puinen runko sen sijaan oli hyvässä kunnossa. Seisoin hiljaisessa tuulessa kumpuilevalla niityllä, ihmettelin miksi koppi oli pitänyt rakentaa lastulevystä ja mietin, riittäisivätkö oikeuteni sen korvaamiseen kestävämmällä materiaalilla. En tiennyt toimeksiantajani nimeä enkä sitä, miten olisin saanut häneen yhteyden. Vielä vähemmän olisin rohjennut puhutella kopissa seisovaa mahtavaa olentoa.

1 kommentti:

Liisu kirjoitti...

Hiljainen tuuli lennätti yllättäen jonnekin muualle pyrkiessäni silmieni eteen Herra Nutzin. Silmäilin hiukan. Silmäilin vähän tarkemmin. Silmät juuttuivat kiinni. En ollut saada niitä irti. Vasta kun suu puuttui asiaan ja sanoi: Voi hitsi, mikä löytö! aloin huomata mitä oli tapahtunut ja hetki vain, niin huomasin että sormissani oli huonosti terotettu kynä ja se oli jo panemassa jotain kirjoitusta jostain repäistylle paperipalalle, johon ilmestyi sanat: Herra Nutz. Ei mitään muuta.