Vaikka taiteilija olisi kuinka turhautunut, on työlästä tavoittaa maalauksen näkymättömiä sävyjä. Kenkien kopina kaikuu hallissa, realismi vetää puoleensa. Mielessä käy piirros hiustenkuivaajasta repimässä taiteilijan mustavalkoista tukkaa. Valtaosa realisteista pitänee itseään skeptikkoina. On nautinnollista olla osa kollektiivista hulluutta, ainut sivuoire on lievä amnesia. No nyt taiteilija itse saapuu ja huomaa minut maalauksen luona. Minusta tuntuu että tämä on väärässä paikassa, sanon. Hän luulee minun tarkoittavan ripustusta ja kertoo kärsivällisesti kuinka väärässä olen. Hän on oikein vakuuttava. Unohdan kaiken.