Yhdentekevä, toisin sanoen autuaallinen ajelu, tuskin kauas. Hämärä metsä on korkea ja märkä, kauhistuttava (ei kai niitä muuten hävitettäisi). Mielessä pyörineet lukusarjat haihtuvat avaruuteen kun ovi avataan. Rovioon on kannettu säkeittäin perunoita, isot vastenmieliset hahmot kantavat lisää.

Ihmisten on määrä tavata ja juhlia. On sopimatonta kysyä, miksi tänne piti tulla ja miten täältä pääsee pois. Kysyn vierustoverilta, onko hän miettinyt, kenet hän mieluiten veisi kävelylle ja kenet seuraavaksi eniten, ja ketkä onnelliset olisivat 48 seuraavaa.

Saan lainaksi lähes puhuvan koiran ja kävelytän sitä. Taitan nilkkani maagisessa kaupungissa, mutta minulla on velvollisuuksia koiranomistajaa kohtaan. Ketä on kiittäminen oranssista katulampusta valkeiden keskellä?

Konstaapeli pyöräilee pihoilla ja sammuttelee valoja. Painajainen on ohi, kadulle purkautuu seurueita. Alkaa merkillinen seurueiden aikakausi maagisessa kaupungissa.