Minäkin olen tavallaan Yhdysvaltain presidentti. Ylitän preerioita ja lehtimetsiä, illaksi ehdin Pittsbourghiin ja kirjaudun valtavaan motelliin. Olen aina ollut pohjimmiltani vapaa, kun nyt vain muistaisin mitä se oli. Olinko minä äsken puistossa? Minun täytyy varmistaa monia asioita, mitä ei yleensä pidetä presidentillisenä. Avustajien ja neuvonantajien kuuluisi olla pikemminkin teknikkoja, korkeintaan täydentäjiä. Tulin tänne lahjan ja kukkien kanssa mutta ovella epäröin kuka sen kohta avaa ja enkö sittenkin olisi mieluummin puistossa. Oi vapaus! Pittsbourghin puistot... - mutta ensin täytyy käydä pikkuisen sitoutumassa.