Tämä tapahtui Hämeenkyrössä

kun koski kuohui vielä kunniassaan.

Skjöldebrand seurueineen

lähestyi vasemmassa alanurkassa.

Taiteen henki värjyi vetten yllä.

Rantakivellä istui talonpoika.

Hän ei ollut ennen kokenut sitä.

Hän repi paitansa ja heitti maastoon kuin kartan.

Haalea aurinko nousi rinnassaan ja siitä ulos.

Riehuvan ruumiin yllä tyyni kypärä, pää,

ui matalalla maaliskuun valossa.

Seurue kavahti, mutta Skjöldebrand

lausui: älkää peljätkö,

taiteen henki on häntä koskettanut,

hän alkaa pian piirtää.