Taas on kreivi mennyt kanalaansa, pukenut kukolle silmälasit ja istahtanut kanojen joukkoon. Nyt on kukko mestari, kreivi ja kanat oppilaita. Sillä tavoin hän pelleilee ja pitää ihmiskuntaa pilkkanaan. Illalla hän palaa tummien pilvimuodostelmien saattamana.

Eräs pitkäaikainen postin työntekijä päätti ryhtyä kummittelemaan kiittämättömille lastenlapsilleen. Sitä vastoin eräs pitkäaikainen ja -ikäinen postin työntekijä päätti manata paikalle jo kauan sitten edesmenneen isoisänsä, mutta onnistui tuottamaan keittiöön vain pahaisen kalkkipilven.

Tulipa vastaan lammas ja lausui: kuohittakoon aateveli.

Joku yrittää tunkeutua palotikkaita yläkertaan. Mikseivät käytä pääovea? Pelkäänpä että kaikki ovat seonneet tässä kylässä. Järkensä puolesta kamppailevat pakenevat rantaan. Mutta veneet ovat juuri lähteneet, tyhjillään.

Omistin muinoin järven, mutta kaikki aika meni viikinkien karkottamiseen kaislikosta.

Tilhenmetsästäjille on luvassa hyvä syksy, mutten tiedä tänäkö vai ensi vuonna.

Hän nousi illalla, meni kuistille, venytteli, otti pillinsä ja katosi korpeen. Moinen uhmakkuus kammoksutti kyläläisiä ja hänen peräänsä lähetettiin kymmenen aseistautunutta miestä. Hartaudella ja vakavuudella häntä ammuttiin, tai ammuttiin harvakseltaan isoa kiveä jonka takana hän oli piilossa. Emännät toivat välillä miehille evästä. Hän taas söi kiven takana omia eväitään. Hänellä oli ruisleipää, kylän miehillä pehmeää rieskaa.

Oli laiha herra, joka uskoi pulleiden vaarattomuuteen, ja pullea herra, joka uskoi laihojen vaarattomuuteen, ja niin tuli heistä yhtiökumppanit. He perustivat kristillisen kirjakaupan, jossa kirjojen ja hengellisen musiikin lisäksi myytiin enkeli- ja ristiaiheisia koriste-esineitä. Lasivitriinissä olivat vakavammat esineet, huoneentaulut, krusifiksit ja matkaikonit. Pienessä sivuhuoneessa oli vielä monenlaisia pienoisalttareita, koruja, yrttejä, naamioita, rumpuja ja jäljitelmiä kutistetuista päistä.

Katsoin häntä, hänelle oli kasvanut häntä, kävi sääli häntä.

Asetteli löytämänsä rintalastat tuuliselle kukkulalle

Ontuva vertaus heitti varjonsa perheen ylle.

Karja laskettiin yhteislaitumille ja metsiin, eläimet lisääntyivät nopeammin mitä sudet ja liikenne niitä tappoivat, sudetkin ilahtuivat ja lisääntyivät, ihminen ilahtui muutoksesta maisemassa ja suden kaatoluvasta.

Miehelläni kun on tuo huumorin lahja eikö totta? Töissä väsyy mutta lomalla rentoutuu eikö totta? Lauantaisin kokoonnumme syömään koko perhe ja veljeni perhe eikö totta? Aalto hiljaa väsyy, tartun vanhan oven kahvaan eikö totta? Haluaisin raivata tieni ihmisten ilmoille käyttämällä vesuria ja viikatetta; paras puutarha on sellainen jossa piha vaihtuu metsäksi vaivihkaa niin että piha jatkuu metsään esimerkiksi kapenevina kiiloina ja päinvastoin eikö totta? Köyhä löytää köyhyytensä kaikilla elämän aloilla, jos aloittaa esimerkiksi uuden harrastuksen tai alkaa haaveen, sen toteuttaminen, mutta tämä johtuu siitä että haaveitamme ohjataan siihen suuntaan eikö olekin typerän itsestäänselvää ja ohjauksesta irtautuminen johtaa polvilleen mölisemään myrskyävässä yössä hiuksiaan raastaen eikö totta? Aurinkokin jo laskelmoi kenelle paistaa.

Miehelläni oli vaikeuksia sopeutua ilmastoon. Silloin löysimme tyhjiön. Mieheni nukkuu osan yöstä siellä ja jaksaa nyt paljon paremmin myös sadekaudet.

Minulle ei ole tapahtunut mitään kovin tarkkaa viime aikoina. Tulen paikalle kuin rullaluistimilla. Kättelyt tapaavat mennä huti. Hevoset loikkaavat olkani yli laitumilleen.

Riettaiden puheiden pidättelijä

Tämä nuori kreivi kutsui vieraita kartanoonsa, odotti siinä kuistilla niin solakkana ja liehuvatukkaisena ja lausui murheellisesti: ah, älkää tulko!

Sisyfos, olkoon nyt sitten vaikka Sissonen, tyrkkii kiveään vetisellä pellolla Pohjanmaalla, saavuttaakseen päiviensä lopuksi Oulun.

Poliisi: jaahas, ei kai täällä vain ole itkeskelty?

Sentimentaalisuuden puuskia 25-28 m/s

Vierasta tervehdittiin aina riemuisasti, mutta kun hän eräänä päivänä ilmoitti muuttaneensa lähikortteliin, olisiko peräti ollut shortsit jalassa, menettivät kaikki mielenkiintonsa.

Siinä talossa, jos sää sattui olemaan kirkas, vedettiin ikkunoille rankkasadetta esittävät verhot.

Satamassa – monestihan ryntään levottomuuttani ensimmäisten joukossa maihin – jättäydyin viimeiseksi, ja mielistyin tähän viivyttelyyn niin että istahdin jonkin erkkerin alle tupakoimaan. Kortteli tyhjeni. En tiennyt minne muut olivat menneet, nuo kaksikymmentätuhatta maahantulijaa, mutta tunsin sellaista huolensekaista sielunrauhaa että varmasti heille oli tapahtunut jotain ikävää. Ehkä he olivat vain assimiloituneet. Kun heidän paitansa oli nyt toimistonvaaleansininen, oli minun vieläkin illankeltainen. Edessäni oli pieni puisto, terhakan nuoren ruohon päällä lepäili kuivia vaahteranlehtiä.

Jotenkin huomaamatta siirryin talviselta vankileiriltä Champs-Élyséelle. Kieli lipoi jäätelötötteröä, muu elimistö vielä murehti tapahtuneita, kunnes jäsen jäseneltä, sisäelin sisäelimeltä kouristukset lakkasivat, jännitys raukesi ja jäätelön kiihdyttämä aineenvaihdunta lämmitti ruumiini keväiseen hehkuun.

Kylmää niinkuin tiedon valkenemisen edellä. Sitten sitä vain kuljetaan soratietä sarkaa niskassa, tukka takussa, ja poskien ohenneen ihon läpi luu hohkaa.

Mainiota olla olematta ainiaan infantiili, hän ajatteli, kyynärpää kannossa, peukalo posken lommossa, etusormi taitettuna ohimon syvänteessä, keskisormi, nimetön ja pikkusormi hiusrajassa, päälaellaan laaman pehmeä leuka.

Tulisi olla kesä eikä tuollainen mutaisen aivastuksen kuorruttama heinäpenkka.

Niin kuin miinanpurkaja työntää räjähdyksen mielestään

Mikä olisi kovin mahdollinen ääni salakuljetettavaksi kiellettyyn paikkaan?

Olisipa lysti laukata omalla hevosella ylinopeutta ratsupoliisin ohi.

Lossinkuljettaja istui eteisessä ja joi votkaa. Tuli siihen matkustajia, muttei lossinkuljettajan mielestä tarpeeksi, ja hekin asettuivat eteiseen. Iltapäivällä matkustajia oli kaksikymmentä. Lossivahti sanoi: nyt on särjettävä jää. Ja hän mäiski laiturilta käsin isolla tuuralla jäätä rikki sen verran että lossi mahtuisi kääntymään. Mikä se sellainen lossi joka kääntyy? Huitaistessaan tuuralla oikein kunnianhimoisesti hän putosi veteen. Matkustajat joutuivat pelastamaan hänet ja viemään takaisin eteiseen lämpenemään. Aivan erityisesti hän lämmitti itseään votkalla. Vaatteiden kuivuttua, nyt matkustajia oli jo lähes kolmekymmentä, hän sanoi taas: nyt on särjettävä jää. Matkustajista kaksikymmentäkolme oli matkalla hautajaisiin, kuusi ei, ja tässä vaiheessa nämä kuusi päättivät lähteä takaisin kaupunkiin [...]

Soramontun hiljaisuus onnettomuuden jälkeen

Eipä mikään kirkasta mieltä niin kuin käveleminen mustavalkoisena kauan sitten, tuijotellen katonrajaan niin kuin siellä muka olisi jotakin, ja jos pään pistää luukusta ulos on siinä heti tehtaankuja.

Kuulepas nyt hyvä neiti demoonitar, istu tuohon halkolaatikolle ja ole vaiti.

Mutta tuollapa porisee kahvini, armas kahvini, ystäväni ja lohduttajani, liittolaiseni ja henkevyyden lähettiläs, ehkä vähän vainohullu mutta pian jo tokeentunut, ja niin kaunis, luonnokas, pyyhkii mielestäni sienipilven, tulvan, heinäsirkat ja laajenevan autiomaan, kaataa sielustani levottomuuden aiheuttajat elikkä riippakoivut, olen taas mutkaton ja luonteva, kävelen rantaan ja suden ulvonta sisälläni hiljenee.

Kolmekymmentä vuotta täytettyään hän alkoi laskeutua arvokkaasti kaislikkoon, rynnättyään sitä ennen ylös mäntyisille harjuille.

Näen jo tarkkaan mitä sanomalehdissä lukee sitten kun typeryys on kukistettu.

Kahvilan venäläinen kassa veloitti minulta oudon summan. Ihmettelyyni hän vastasi: "yks oppilas on teidän mukana". Muistin kahvilaan kääntyessäni mutisseeni "mennäänpäs tänne"; joku kulmilla norkoillut koululainen oli kuullut sen ja livahtanut kannoilleni.

Pojan nokkeluus herätti minussa sen verran ihailua etten nostanut meteliä, mutta edistääkseni sukupolvien välistä kunnioitusta pakotin hänet lusikoimaan leivoksensa minun seurassani ja vastaamaan kysymyksiini. Pyrin keksimään kysymyksiä asioista, joita hän ei ollut luultavimmin koskaan ajatellut. Oli ilo nähdä hänen pinnistelevän.

Jos jätän oven auki, alkavat naapurit kerätä rohkeutta ja tulevat iltapäivällä koputtelemaan: anteeksi, teillä on ovi auki!

Enkä koskaan saa kysyttyä miksi heidän on lukossa. Saamarin saamari!

Ilta oli tavanomainen. Innostumisen, jäykistymisen, patsastelun, ikävystymisen, neuroottisen vapinan, seuraan kotiutumisen, hölmöilyn, hellämielisyyden puuskan ja väsähtämisen jälkeen potkin kiviä lämpimän harmaalla kadulla kesäyössä, onnekkaana ja voimakaspiirteisenä, pidellen sieluani reippaassa otteessa kuin mitäkin kravattia.

Esitti väitteen ja pakeni lauhkealle vyöhykkeelle palmun alle aurinkotuoliin, jalat meressä, sanomalehti sylissä ja hellekypärä päässä, jo lihoneena.

Naisella oli ihmeellinen kyky täyttää huoneita muutamalla huonekalulla läpikulkukelvottomiksi.

Amerikan eno nousi taksista ja alkoi heti puhua, tai luultavasti oli puhunut tauotta koko taksimatkan mutta vaihtoi nyt vain kuulijakuntaa: "lipputanko, ja ruukut siinä pituusjärjestyksessä, hyvä hyvä" jne. Jossain vaiheessa iltaa hän ahdistui ja vaikeni. Silloin piti äkkiä tehdä jälkiruoka: iso lasikulho vuorattiin tuoreilla vohveleilla, päälle kaadettiin kaksi litraa mango-, mansikka- ja päärynäjäätelöä paloina, sen päälle vielä reilusti vaahterasiirappia ja puoli litraa coca-colaa.

Mubarak taas yritti hiipiä paikalta sivuttain kuin muinasegyptiläinen seinämaalaus. Ja nyt häntä työnnetään tautivuoteella käräjiltä toisille, potilaskuljettajatkin kolaroivat vuodetta tahallaan kaikkiin ovenkarmeihin ja mutkissa liioittelevat keskipakoisvoimaa.

Niin etevä luutnantti, marssii joukkonsa edellä ylösalaisin.

Sinusta me juuri pidämme, juuri sinusta! Ja sen ohella palvomme tuota saastaa.

Oi, minä tiedän, hän huusi joka välissä kuin olisi kerännyt pisteitä tietokilpailussa ja yhtä varmasti menettänyt ne, koska vastaus oli aina vain sinne päin.

Seuraavaksi laulut on laulettu, mainen kunnia katoaa ja rupusakki tönii kaupan eteisessä. Pimeys valtaa mielen edestä taaksepäin.

Alkaa kutsuvasti, kuin avaisi mielensä mutta sulkisi sen kiireesti ettei lämpö karkaa.
Tai kuin kutsuisi vieraita, mutta heidän tullessaan istuisikin saavuttamattomissa, tuossa katolla.
Tai kuin ehdottaisi kyytiä, mutta ajaisikin käytännössä vieressä, metrin päässä, heinäkuormineen.
Tai kuin puhuisi sinulle mutta sittenkin itsekseen.
(Mitäs olet niin ahne!)
Käykää ympäri, tämä on juhla, piirissä kukin omiaan.

Valitsemme erityisen pieniä kumpuja vihellellen ylitettäviksi...

Ketterä pillinsoittaja, sielun ketristäjä

Varhain kielletyn munkkikunnan keskuudessa oli sääntö, että jos kaksi veljeä huomaa kilpailevansa keskenään hurskaudessa, saavat he erityisluvalla mennä yhdessä hirteen hyväntuulisina ja varmoina pelastuksestaan, mutta yhtä lailla voivat myös jatkaa kilvoitteluaan täällä ajassa.

Ensimmäinen löi minua otsaan
Toinen kysyi: miksi katsot maata?

Erityisavustajan tehtävät: verhon siirtäminen, kynän pöydälle nostaminen, näkökentän vasemman äären takana vaiti oleminen, nuppineulan lattialle pudottaminen.

Varjosiittola

Lapset seurasivat kulkuria metsänrajaan ja viskelivät häntä kivillä, mutta osuessaan kerran pahannäköisesti he säikähtivät, jättäytyivät jälkeen ja lauloivat varovasti, lähes katuvaisina pilkkalaulua petkuttavasta kulkukauppiaasta.

Kesän tullessa ruhtinas nostatti jokaiseen pihapuuhun intiaanin.

Tahmainen nekunsyöjäkansa

Tapahtuu virhe: matkustan viheliäiseen maahan ja näen talojen pomppivan ympärilläni kun itse vajoan soraan.

Raskasmielisyys on seurausta liiallisesta kunnianhimosta tässä kamppailussa. Huoleton ihminen hyppii ja liihottaa, raskasmieliselle se ei riitä: hänen on saatava maa ja kaupunki mukaansa.

Suomen koululaitos oli turmellut hänen reseptorinsa

Hartaimmissa kulttuureissa vietetään ukonilman jälkeen kolmen päivän suruaika.

Samoin kuin hautajaisten jälkeen on palautettava pää alkuperäiseen asentoonsa.

Luulin junan menevän ylämäkeen, mutta se olikin minä veturinkuljettaja joka seisoin etukenossa.

Taipumus kivittää ikkunoita sisältäpäin

Jotkut onnistuvat murtamaan luunsakin niin että kipsi on täynnä nimikirjoituksia.

Nehän alkavat vuosi vuodelta muistuttaa yhä enemmän toisiaan kun näyt korjaantuvat tosielämän opetusten mukaisiksi ja toisaalta tosielämä alkaa jäljitellä näkyelämää.

Laitetaan sopivan ikäinen tervehtimään pihaantulija ja esittelemään hänelle rakennukset päällisin puolin.
Avataan autotallin ovi ja paljastetaan sisällä istujat ja toisaalta lahjoitetaan heille auringonvalo.
Heitetään jonkin aikaa noppaa betonilaatalla tallin edessä.
Karaistaan kurkkua tai vaihtoehtoisesti verrytellään jäseniä.
Esitellään rakennukset ja tilukset perusteellisemmin,
kuten missä paikassa tapahtui hedelmöittäminen, perheenlisäys, onnettomuus ja kuolemantapaus,
mistä kulkivat joukko-osastot, pakolaiset, siirtolaiset ja mihin kukin tulokas asettui.
Jokin kumpu, mitä kaikkea onkaan kokenut tuo heinäinen paikka.
Käydään läpi viljan hinta, bensan hinta, tiukentuneet rakennusmääräykset,
harrastusmahdollisuudet ja oleminen sinänsä.
Reitit, missä suunnassa on mikäkin kaupunki tai raja-asema.
Lyödään kulkurille leipä kouraan, toivotetaan hyvää matkaa ja varoitetaan puumista.

Työtön puutarhuri A. Kinnu lähti mieltään virkistääkseen keskustaan jaloittelemaan kun kevätkin oli vaivihkaa levahtanut kesäksi. Keskuskadun ja Vasarakadun risteyksessä hän tunsi äkillistä huolta. Kiinnostuneena hän kääntyi kannoillaan ja lähti takaisin tulosuuntaan: huoli väistyi. Kiinnostuneena hän kääntyi kannoillaan ja tuli uudelleen risteykseen: huoli palasi. Varmistaakseen kokeen tulokset hän kääntyi kannoillaan ja lähti takaisin tulosuuntaan: huoli väistyi. Varmistaakseen lopullisesti kokeen tulokset hän kääntyi kannoillaan ja tuli taas risteykseen: huoli palasi.

Seuraavien tuntien aikana hän lähestyi risteystä eri suunnista, vertasi sitä toisiin risteyksiin ja teki muistiinpanoja. Huolentunteen aiheuttanut alue täsmentyi, se oli noin viisi kertaa kymmenen metrin laajuinen läntti risteyksen koilliskulmassa. Kerättyään hiukan rohkeutta A. Kinnu alkoi kysellä muilta jalankulkijoilta heidän tuntemuksistaan risteyksessä. Useimmat eivät tunteneet mitään, mutta iltaan mennessä A. Kinnu oli saanut koottua seitsemäntoista miestä ja naista käsittävän seurueen. Liikenteen hiljennyttyä päätti seurue, johon A. Kinnu oli nyt sulautunut, siirtyä viereiseen ravintolalaivaan tekemään tarkempaa tuttavuutta.

Kevätiltoina ilmestyy pensaisiin hiiviskelijä, aurinkolasit, pyöräilykypärä ja tummansininen tuuliasu, perhe ikkunassa suunnittelee jo muuttoa toiseen kaupunginosaan, toisessa ikkunassa toinen perhe ja kolmannessa kolmas, toisistaan tietämättä, päätyvät kolmeen eri kaupunginosaan turvallisuuspakolaisiksi, mutta hiiviskelijä vain hiiviskelee ja hiiviskelee tyhjenevän korttelin viheralueilla.

Kosi maisemaa, sai rukkaset, nieli tappion (pitkänomainen kulaus), vetäytyi asuntovaunuun.

Kootut teokset. Maailman paino 2006, Babylon, Uusi-Kaledonia.

Sai kasteessa nimen Oopperaleipä

Ja kun rahanahne ihminen nauraa, kurkusta lentää hirveä määrä basilleja.

Rahan kiilto silmissä, olen kuullut puhuttavan, on erotettavissa kolmenkymmenen kolmen metrin päähän jos on hyvä kaukonäkö. Silmälasit eivät auta.

Nuori Emma on syntynyt kenkälusikka suussa.

Kello kolkkaa kohta puoltayötä, ja on syytä vastata samanlaisella puisella paukkeella, muka kolkolla ja kammoksuttavalla, mutta kyllähän minä omani tunnen.

Hyvästellessäni aikoinaan opettajani ja mestarini N:n sain opettajakseni M:n veljekset, ja heitähän olikin heti seitsemän, vaikka olivatkin kisällejä.

Selkeydestä pitävät ihmiset, sanoi herra Touko, pitävät niin paljon selkeydestä että kehtaako sitä edes näyttäytyä?

Juokseminen maan tasalla, niin että hyvää multaa on polviin asti, edelleen juokseminen runkojen tasalla ja lopuksi latvojen tasalla, puurajalla.

Kuten tunnettua, on vaimoni kotoisin Mississippijoen varrelta ja rauhallinen luonne. Tapasin hänet sikäläisessä kapakissa syljeskelemässä kuin mikä Calamity Jane. Meistä tuli heti verraton työpari: lastauslaiturilla toinen istui ja tupakoi, toinen jaloitteli ja venytteli yläraajojaan. Kuorman tullessa purimme sen nopeasti, puolityhjiä pikkurekkoja, puolityhjiä pahvilaatikoita, kevyttä työtä. Kaikki oli erinomaisen hyvin, saimme liikuntoa ja kroppamme pysyivät kunnossa kuten myös mielemme joka iloitsi lastauslaiturita avautuvasta näkymästä: joella lapset leikkivät lautalla päivästä toiseen. Tiedä sitten mikä meidät naimisiin ajoi.

Nykyaika panee kilvoittelemaan oudoissa paikoissa. Lauseopin hämärissä

Koko päivän matkustin mopolla rapaiseen lähiöön

Onpa minulla taidekäsityskin: taulut otetaan seiniltä ja ripustetaan takaisin sotilassoittokunnan säestämänä.

Maalarin vasemmalle puolelle ilmestyi keltainen kalteva lattia, ja hän tiesi mitä tehdä, heittää rojunsa siihen, ne liukuivat alas loistavaan rotkoon. Sitten hän kääntyi oikealle ja käveli kansallispuistoon nimeltä Ensimmäinen kevät. Koko aikana hänen mielessään ei käynyt putoamisen mahdollisuus. Puistossa hän saapui heti pienelle metsäasemalle ja nousi leikkijunaan.

Ihmeellinen tunne, kiitää juuri varastetulla polkypyörällä, hän ajatteli, ja keksi heti perustaa yrityksen.

He saivat elämänsä järjestettyä niin kadehdittavasti että muuttivat asumaan näyteikkunaan.

Kansainliitto julisti yleismaailmallisen räntäpäivän

Ohut mutakerros oli polun kaunistanut ja tehnyt siitä poikkeuksellisen liukkaan, tarkkanäköisenä hän jäi polun alkuun kuin se olisi ollut vastajäätynyt lampi, ja koki siinä yhden 1900-luvun murheellisimmista hetkistä.

Tienesti

Olipa kerran kovin kaukainen haka. Ja siellä kiereksi kukkasissa muuan prinssi. Aivan erityisesti hän piehtaroi kissankelloissa. Alempana niillä seuduin oli joki, Niili nimeltään, pituus 6995 km. Tulipa päivänä eräänä alajuoksulta laiva, jonka kyytiin nousi tämä prinssi. Luulettekos että viihtyi laivassa tämä prinssi, kaukana haastaan? Eipä tietenkään, ja alkoi kaiholauluja raapustaa, tahtilajissa 3/4. Ja siitä siunaantui hänelle tienesti.

Ihastuksen muotokuva

Oli aamu kun hän haukotteli
ja ilta kun hän lopetti

Olen juuri se tykkimies, jonka päähän pälkähtää kokeilla miten käy jos ampuu tykillä kohtisuoraan ylöspäin.

Ja Napoleonin joukoista kolmantena hyökkäsi viisasteleva älykaarti.

Siinä sovitetaan pojalle kravattia oikein joukolla

Pakeni laivakapinaa märssykoriin ja kirjoitteli siellä pilkkasäkeitä allaolevista.

Jos painaa tuota nappia, menninkäiset vyöryvät laaksoon.

Kukka jäi oven väliin

Kun tehtävät kävivät yli voimien, ja kruunu oli raskas kantaa, meni kuningas yksin tammilehtoon, istui kivelle ja alkoi itkeä hiekkaa.

Veljekset Rauno ja Reino, ensimmäinen typerässä onnentilassa, jälkimmäinen onnellisessa typeryydentilassa.

Eivät kaikki, jotka sanovat herra herra, vaan ne, jotka sanovat härra

Minusta piti tulla raskaan teollisuuden hidas seppä

No niin, täällä sinä nyt sitten olet, tuomari aloitti ja lautamiehet alkoivat hohottaa.

Muinaisprinssi kahlaa joen rantavedessä, lannevaatteessa. On kuulas aamu, eli molekyylit jäätyvät. Prinssi, joki, metsä ja ilma muuttuvat kiderakenteiksi. Aurinko nousee ja alkaa sulatustoimet, prinssin mieli lämpenee. Ohops, ollaan tiedon rajamailla.

Aamulla hän kantoi yhtä rengasta korvassaan, päivällä kahta, illalla taas yhtä, jotta tuntisi maailman painon.

Hidasälyinen palvelijani (linnassa) kuuntelee uutisia ja mutisee heleevetiin ameeriikkalaaiset

Sitten kun olen helleeni ja minulla on linna, aion seistä tornin päällä ja taistella huimausta vastaan.

Ja tämä pienenpieni lastentarhanopettaja oli oikein rakastunut. Rakkaus ja kuolema, hän sanoi ja alkoi karjahdella espanjankieltä.

Vanhuksena olen oleva pehmeäjäseninen ja enimmäkseen kylvyssä, tai luiseva ja puutarhaan eksynyt.

Pieksäminenhän on vain sitä, että yksi lekottelee lehtikasassa ja toinen virpoo yllä.

Vieras esine, sanoi röntgenlääkäri, ja muuttui heti poppamieheksi.

Nyt on kansan huviksi ja Caesarin mieliksi heitetty areenalle luontolyyrikko ja muistihirviö.

Taivaassa on briljanttia