Muinainen oppinut ja muinaisoppinut toteuttivat kumpikin haaveensa ja matkustivat alkeellisella aikakoneella toisiansa tapaamaan.

Vuosi vuodelta hänen kertomuksensa lyhenivät, kuin ylitettävä kukkula olisi kutistunut, niin että hän lopulta loikkasi jotenkin rovastimaisesti "hoplaa" sanoen tasajalkaa sen yli.

En minä tule allekirjoittamaan teidän sopimuspapereitanne. Sovitaanko, sovitaanko, kuuluu ovista ja ikkunoista. Mitä mieltä on tämä herra? Olen sitä mieltä että teistä on paljon kiusaa: aina kun huomaan olevani lähestulkoon jotakin mieltä, löydän hetimiten itsestäni jonkin asentamanne laitteen.

Siihen on nyt istutettu pukarukset vieretysten, toinen on syvästi loukkaantunut, toinen vahingoniloinen.

Kulkutautiitten kumartaja

Majapaikka oli pienen saunan takana. Siinä oli aiemmin toiminut forintinlaskentakeskus, mistä todistivat forinttikapat: viikon palkka oli ollut kuusisataa grammaa satunnaisia kolikoita. Rakennus oli tehty joen mutkaan sillä tavoin, että perustukset vaappuivat jo puoliksi tyhjän päällä. Jätimme painavat esineet yöksi ulos, pehmeälle mättäälle, joka sortuisi jos varkaat yrittäisivät päästä käsiksi tavaroihin. Tämä ja monet muut näennäiset käytännön pilat täyttivät, näin olimme laskeneet, 12-14% päivittäisestä huvituksentarpeestamme; loput 86-88% jäivät jumalallisen armon varaan. Esimerkiksi talonpojan kompastuminen tiellä ei meitä naurattanut, mutta jos hänen peräkärrynsä akseli tuhoutui ja tie tukkeutui, katsoimme aiheutuneen ruuhkan soveltuvan huvitukseksemme. Daniel möi papukaijoja ja ne kävivät hermoille.

Humahduksen tavoin astuin kadulle, vaikka varsinainen humahtaja olikin katu. Toki ilman aistivaa kadulle-astujaa ei humahdusta olisi kukaan kokenut. Mutta tällainen pohdiskelu ei sopinut uuteen sotapäällikön virkaani. Minun oli oltava tietoinen päämäärästämme ja toimintakyvystäni, jonka heiketessä äkisti esimerkiksi pohdiskeluun uppoamisen takia oli minun rohjettava ottaa ongelma heti puheeksi, jolloin tilalleni vaihdettiin toinen sotapäällikkö ja minut lähetettiin lomailemaan.

Tuolla tavoin syrjäytettynä lomailu oli piinallista, aamuvoimistelun koittaessa muistinkin äkisti asemani ja leuanvetoharjoitus epäonnistui. Mutta kävipä minulle niinkin että irrotin tangon telineestä ja mietin mitä sillä mätkäyttäisin. Ja silloin olinkin äkisti täynnä voimaa. Havaitsin siinä kellon kajahtaessa, tai pikemminkin salaman lyödessä, voittamattoman anarkistisen voiman minussa, ja tiesin jonakin päivänä ottavani joukkoni ja yllyttäväni ne johtajiaan, seksuaalisesti harhautuneita kenraaleja vastaan.

Parantolamatkani kestää vielä jonkun viikon. Tänä aikana omistaudun esteettisille vaikutelmille ja sallin niiden ottaa minut valtaansa, humahduksen tavoin: onhan itse luonto puolellani taistelussani järjestäytynyttä tunnottomuutta vastaan.

Heti kun olin kirjoittanut "lapsia kuraisessa haassa kiusaamassa pientä sikaa", naapuri ilmestyi ja kysyi tarvitsisinko pientä sikaa.

Ulkoilua

Olen lähdössä niin kuin Suomeen, jollaiseksi olen sen hyvinä päivinä kuvitellut, yhdeksi ystävälliseksi autoilijaksi muiden joukkoon. Mielekkyys ohjaa toimiani, toisin sanoen mielenliikkeitäni, koko tämän pitkän hetken. Ulkoiltuani kylliksi käännän kylkeä ja vedän peiton liikkeen paljastaman olkapääni päälle, koska huone on kylmä {[(onhan se sentään pakastin) tekisi mieleni lisätä] ja tietyssä mielessä lisäänkin}.

Olen syntynyt vuonna 1911 ison talon pentuna, neljänä vuodenaikana joista ei ollut epäselvyyttä, ne olivat kaikki kuivia, paitsi kun satoi, satoi kerralla, minun ei koskaan tarvinnut tehdä työtä, kävelin, leikin tai makoilin päivänpuoleisella kuistilla tai lähdin ulos ja etsin törmän jolla istuin, kävelin tai leikin, kävelin myös rinnettä alas metsään jossa kävelin tai leikin, leikin hyvin pitkäikäiseksi ja kävelin niin että koko kylä sanoi: siellä kävelee, minut yritettiin panna kouluun mutta siellä oli hankalaa, sain kirjat kotiin ja kävin kouluni siellä, kirjoista oli muutakin hyötyä, saatoin kävellä ja leikkiä yhä enemmän sijoillani pysyen, ja iän karttuessa, kun ruumis ei enää tuntunut yhtä kepeältä ja juoksuun valmiilta, olin jo mestarimainen sijoillaankävelijä ja -leikkijä, kävelin toki niin kuin ennenkin, mutta kävellessäni olin tietyssä mielessä sijoillani, käveleminen helpotti ajattelua, kävelin syömättä ja juomatta, naapurikylän reunalle asti, siellä näin vieraita lapsia kuraisessa haassa kiusaamassa pientä sikaa ja käännyin takaisin.

Varsinaisena elämäntyönään hän piti pientä majakkaa suosaaressa.

Hän lausui kohteliaisuuksia joka suuntaan ja kuoli, jolloin kohteliaisuudet muuttivat luonnettaan ja niitä osakseen saaneet jatkoivat elämäänsä mielessään edesmenneen kiitossanojen profeetallinen kumu.

Siellä he potivat loputonta onnea ja ikävää.

Käveli kiltisti vaahterakujaa kunnes erkani omille teilleen, jolloin törmäsi heti kaltaiseensa tuossa ihmemaassa, jota tosin kaukaa reunustivat jättiläispunapuut.

Ja kuinka kauniisti ja tahdikkaasti nämä kaksi nuorta sitten yhtyivät metsätöihin.

Hänen spartalainen moraalinsa pohjautui nelisuuntaiseen paljastumisen pelkoon, jossa yhden suunnan paljastuminen olisi johtanut kaiken paljastumiseen toisella suunnalla ja niin edelleen. Rakenne muistutti nelinapaista kauhun tasapainoon perustuvaa maailmanjärjestystä, ja hän olikin äärimmäisen herkkä äänensävyille vaikka muuten kolhikin polvillaan kanssaihmisiä ahtaissa kahviloissa.

Rahapula katkaisi terapiakierteen ja hän oppi taas kauan sitten unohtamansa ekstremistisen mutinan

Hän hautoi kahdenlaista itsemurhaa: säälivillä todistajilla ja ilman; jälkimmäistä hän luonnehti ontologiseksi.

Hyvää joulua ja tähtien jylinää luki kortissa

Kun olin aikani seissyt postilaatikolla, palkkasin siihenkin vartijan. En niinkään postin tähden, mutta postilaatikko seisoi mutkassa komealla kummulla.

Ilveilijä oli selvästi myötätuntoinen, muttemme osanneet sanoa ketä kohtaan, ja ketä kohtaan puolestaan sarkastillinen, kuten sanoessaan "sakastillinen" viitatessaan jonkin ammattikunnan mahdolliseen yliedustukseen yleisössä.

Ministerin ymmärryksen mukaan leipäänsä eivät ansainneet ainakaan ne taiteilijat, jotka eivät osanneet tehdä muuta kuin taidettaan ja katsoa todellisuutta muuten kuin sellaisena kuin se on vaikkeivät sitä kestä.

Vaeltelu tasapalatsissa on ilmiö, josta kuka tahansa Canetti tai Sebald osaisi ilmaista jos mitäkuta vakavaa, avartavaa ja ikään kuin poskipäitä myöten takaisin sivistyksen soraan palauttavaa.

Voin ainakin väittää että aluksi asuin yksiössä ja kuolin. Kun makasin kuolleissa, maapallo pyöri haudan yli, eli toisin kuin maantiede opettaa. En viihdy oikein missään joten nousin, karistin mullat vaatteista ja menin kaupunkiin. Siellä väitin kaikille olevani ensimmäistä kertaa kaupungilla ja sillä verukkeella rohkenin kysellä kaikenlaista sopimatontakin.

Lääkäri tutki korvani ja sanoi hoitajille: istuttakaa häntä luodolla

Lepikoita tapulissa

Kunnianosoitus ja seremonia, jossa lukija saa todistaa oman patsaansa paljastamista marssilaulujen soidessa Esplanadin puistossa.

Kun hakkasin tuossa halkoja, niin kuin kuka tahansa joka hakkaa halkoja, ensin koivupölli kahtia, sitten puolikkaat kahtia, ja puolikkaan puolikkaat, hakkasin ja hakkasin, pärettä ja tikkua, kunnes oli jäljellä pelkkää puunukkaa, ja lunta tietenkin, vähän multaa ja väsymys.

Olen suunnitellut taloa jossa ihminen voi kävellä loputtomiin

Ei saarnaa mutta jupisee ja syljeskelee ja perustaa puolueen "Uusi arvokkuus", mihin liittyen nähdään televisiossa syljeskelemässä mikrofoniin ja ärähtelemässä epäselvästi

Eräänä messiaanisena hetkenä hän kääntyykin takaisin ihmisten puoleen ja on hyvin äkäinen

Kun lähden ihmisten ilmoille, ajan aluksi autolla. Jossain vaiheessa liikennemerkit vähenevät ja häviävät lopulta kokonaan. Olen tästä hyvin ahdistunut, koska pian käy, että itse tiekin häviää näkyvistä. Muita tämä ei tunnu huolettavan. Turha viisastella että aja vain letkan jatkona, sillä toiset autot käyttäytyvät hyvin yksilöllisesti ja arvaamattomasti.

Intiaanit lisääntyvät tapaamalla toisiaan

Aina minä olen väärässä paikassa, jos en sitten ehdi kuolla sitä ennen. Niin ne ihmiset kuolee, keskelle peltoa.