3.12.2020

Oli kaksi runoa ja niissä samat sanat, mutta toista ei ollut pikkelöity.

2.12.2020

Asuimme vielä Turussa ja pidimme eteisessä härkää. Asunto oli pelkkä niin sanottu hellahuone, myöhemmin niitä laajennettiin kellariin ja ullakolle, mikä hetkeksi virkisti meitä allegoreja. Minua kävi sääliksi tuo härkä portaissa, pää lepäsi ylätasanteella, perä alhaalla, joskus se vaihtelun vuoksi kääntyi ja seisoi perä ylhäällä ja paukutti häntäänsä asunnon oveen. Se ei luultavasti edes tiennyt millaista olisi elää tasaisella maalla. Mutta vaimoni oli järkimiehiä ja selitti miksi järjestelyn piti olla juuri sellainen. Talvella hän vielä vuokrasi eteistä varakkaille opiskelijoille polkupyörien säilytykseen, eikä härkä kohta mahtunut edes kääntymään. Toki minullakin oli puutteeni ja iän myötä niitä on tullut lisää. Minun huolimattomuuteni takia vuohi joutui viettämään kaksi yötä kolmannen kerroksen lumisella ikkunalaudalla, noin esimerkiksi. Kun kanat otettiin kovilla pakkasilla kellariin, unohdin ne sinne kolmeksi viikoksi ja ne särkivät pesukoneen. Mutta en minä tahallani sellaista tee, toisin kuin järki-ihmiset, jotka tätä maailmaa pyörittävät ja kaikenlaista hyvinvointia ja erikoissairaanhoitoa härkien ja aasien kustannuksella. Kysymys on siis pohjimmiltaan vakava ja moraalinen ja perin juurin suhteellinen, mutta suhteellisuudentaju onkin ainut lahjani. Voin ylpeästi tunnustaa: kyllä, minä olen relativisti.