Herra Nutz

Mite teme Lipilari tachtopi sonoa?


Blogiarkisto

  • ▼  2020 (146)
    • joulukuuta (1)
    • marraskuuta (37)
    • lokakuuta (33)
    • syyskuuta (66)
    • elokuuta (7)
    • helmikuuta (1)
    • tammikuuta (1)
  • ►  2019 (57)
    • lokakuuta (13)
    • syyskuuta (16)
    • elokuuta (8)
    • kesäkuuta (9)
    • tammikuuta (11)
  • ►  2018 (206)
    • joulukuuta (6)
    • marraskuuta (3)
    • lokakuuta (14)
    • syyskuuta (53)
    • elokuuta (2)
    • heinäkuuta (25)
    • huhtikuuta (19)
    • maaliskuuta (43)
    • helmikuuta (40)
    • tammikuuta (1)
  • ►  2017 (63)
    • marraskuuta (1)
    • maaliskuuta (13)
    • helmikuuta (12)
    • tammikuuta (37)
  • ►  2016 (16)
    • lokakuuta (4)
    • maaliskuuta (5)
    • tammikuuta (7)
  • ►  2015 (34)
    • marraskuuta (3)
    • toukokuuta (23)
    • helmikuuta (5)
    • tammikuuta (3)
  • ►  2014 (115)
    • lokakuuta (12)
    • syyskuuta (9)
    • elokuuta (7)
    • heinäkuuta (26)
    • kesäkuuta (6)
    • toukokuuta (4)
    • huhtikuuta (1)
    • maaliskuuta (2)
    • helmikuuta (17)
    • tammikuuta (31)
  • ►  2013 (88)
    • joulukuuta (3)
    • lokakuuta (9)
    • syyskuuta (8)
    • elokuuta (16)
    • huhtikuuta (7)
    • maaliskuuta (26)
    • helmikuuta (4)
    • tammikuuta (15)
  • ►  2012 (112)
    • syyskuuta (1)
    • elokuuta (5)
    • heinäkuuta (14)
    • kesäkuuta (40)
    • toukokuuta (21)
    • huhtikuuta (9)
    • maaliskuuta (22)
Tarkastele profiilia

26.10.2020

Puistotielle oli kaatunut puu, ja hän piti sille kuin pormestarin puheen, sormi pystyssä, tai rakkaudentunnustuksen, kädet sylissä, kunnes tajusi ettei kukaan kuuntele, kunnes tajusi että sittenkin kuuntelee.

Lähettänyt Lassi Hyvärinen klo 20:10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu
Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)