III

Postilaatikossa ei ole aivan sitä mitä Donald olisi toivonut, mutta paljon kirjeitä. Vladimir leikkaa ruohoa, orapihlaja-aidan viertä, saavuttaa juuri tontin kulman ja kääntyy. Nurkasta tulee siisti, syistä jotka ruohoa leikkaavat tuntevat. Muita ne eivät kiinnosta. Donaldilta putoaa pari kirjettä. Vladimiria huvittaa. Hän ajaa kirjeet ruohonleikkurilla pieneksi silpuksi. Viekö siinä kone miestä? Käykö, että lattioita imuroidessaan hän hetken mielijohteesta imuroi pöydältä pikkuesineitä? Onko hän "sellainen"?

I

Tiskikone hyrrää. Donald panee maata. Naapurin Vladimir on skarppina. Donald panee maata. Kissa hyppää nojatuolilta lattialle. Tiskikone on valmis. Naapurin Vladimir nukkuu tehokkaasti.

Kertomus sonaatista ja sen vaikutuksista

Sonaatti alkoi juhlavasti, kesti aikansa ja päättyi outoon inahdukseen. Kuulijat kävivät mietteliäiksi ja vähän tärähtäneiksi; anteeksi en voi nyt jutella, he vastasivat tiedusteluihin ja kiiruhtivat katua viistoon kuin irtilaskettu koira.

Kertomus runosta

Runo oli yllä, aseteltuna, ilmavasti ja niin edelleen, merkitystä pullollaan, sisältö ja muoto ja niin edelleen, ja sen alla sivun viimeisen kolmanneksen täytti tekstimassa, johon itse runous oli jotenkin onnistunut karkaamaan sieltä ylhäältä, häkistä.

Joluna kyntlät hank hrrr tähdt