Runo oli yllä, aseteltuna, ilmavasti ja niin edelleen, merkitystä pullollaan, sisältö ja muoto ja niin edelleen, ja sen alla sivun viimeisen kolmanneksen täytti tekstimassa, johon itse runous oli jotenkin onnistunut karkaamaan sieltä ylhäältä, häkistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti