12.11.2026

Tulin kuusiaidan viertä, edessä enää kasakkapimeys. Tai häämötti siinä sinipunainen hanki, musta metsärantu ja punaharmaa pilvitaivas. Jossain oli sen verran kuuta. Talo seisoi tyhjänä, kummituksia ei, jumalaton-kummitukseton talonpääty. Kaiku joka veti puoleensa oli pakkasilmassa. Pimeässä oli ihmisruuhkaa, äänettömiä ja toisinaan kalahtelevia kävelijöitä, tämä oli valmistautumispaikka, sanoisin että tässä valmistaudutaan aikaan, toiseen aikakäsitykseen. Ne ovat täällä erityisen paikallisia, ja paikat vaihtelevia, miten ne itsensä käsittävät, en korostaisi liikaa liikenneyhteyksiä, kuten nämä sanovat: juna menee mutta en minä nouse siihen. Mutta valmistauduttiinko tässä siis aika- vai paikkakäsityksen vaihdokseen? Sinä nyt noita kahta mietit, sanoi postipappa, on niitä muitakin. Hän otti soppaa ja piirsi puulusikalla ilmaan kuvioita sen merkiksi että asia oli sanottu, nyt voi jatkaa jutustelua jutustelun vuoksi ja piirtämistä piirtämisen, taidetta taiteen vuoksi.

Ei kommentteja: