26.5.2012
25.5.2012
Hän aloitti jossain jokirannan nuotioporukassa seitsemäntoista ikäisenä, kimposi pystyyn selittämään ajatuksiaan koko ruumis täristen kuin unissasaarnaaja. Sylki pärskyi, kädet nykivät, ääni särkyi ja silmät verestivät, hän oli niin kovin intohimoinen ja älykäs ja nukkui liian vähän. Välillä hän hypähtikin. Kerran hän puhui viidellesadalle työläiselle ***ssa ja minulla oli tilaisuus asettaa käteni hänen selälleen: tunsin kaniinimaisen värinän ja kymmenien lihasten yhtämittaisen nytkähtelyn. Puhetta oli mahdotonta keskeyttää, poliisi kantoi häntä jo käsiraudoissa autoon mutta kiihkeä puhe jatkui oven sulkeuduttuakin. Jos hän ei puhunut hän seisoi kumarassa, keinui ja nytkähteli. Hän tartutti ympärillä oleviin vimmaisen vallankumouksellisen hengen kuin jonkin kuumetaudin, eikä jännitys lauennut valtakunnassa ennen kuin presidentti *** oli luopunut vallasta ja torilta sai taas halpaa sipulia ja perunaa.
Työelämään joutunut ystäväni pyöräili luokseni lounaalle. Tarjosin eilisen pastan rippeet ja esittelin uuden pöytäliinan ominaisuuksia kaatamalla sille puoli kupillista vettä, joka levisi vahakankaalle kauniiksi kimmeltäviksi pisaroiksi. Lounaan päälle keitin kahvit jotka nautimme parvekkeella. Tuuli toi minulle tuomenkukkien tuoksua, hänelle läheisen työmaan melua. Sitten hän palasi töihin, minä joutilaisuuteeni, tietoisena siitä että joskus osat voivat vaihtua.
Tapaaminen syrjäisessä maisemaravintolassa, nuoruudenystäviä, kukin autollaan, paitsi yksi on tulostanut seudun kartan ja lähtenyt suunnistamaan aamulla kello kuusi, tulee silti puoli tuntia myöhässä, housut ravassa, kokeilee pelikonetta, voittaa rahat alkukeittoon, on vaitelias, tapaamisen lopuksi joku kysyy huolehtivasti miten hän aikoo matkustaa takaisin, hän hymyilee, huiskauttaa kädellään ja häipyy hämärtyvään metsään.
Häiriötila, että odottaa näkevänsä kammotuksen, ja sitten kaikki mikä tulee näkyviin onkin jo kammottavaa. Tässä tilanteessa toinen repäisee viittansa ja anoo armoa taivailta, mutta toinen - tältä ikävä kyllä näyttää - menee jonnekin käsittämättömään paikkaan ja seuraan käkättämään. Mistä siinä sitten on kyse? Tavallisia kunnon poikia ja tyttöjä. Kuka lopulta on häiriintynyt? Kun toisaalta ratkaisevaa tuntuisi olevan vain kylkiluiden hyvätapainen asettuminen oikeanlaisessa istuma-asennossa.
24.5.2012
23.5.2012
Laitetaan sopivan ikäinen tervehtimään pihaantulija ja esittelemään hänelle rakennukset päällisin puolin.
Avataan autotallin ovi ja paljastetaan sisällä istujat ja toisaalta lahjoitetaan heille auringonvalo.
Heitetään jonkin aikaa noppaa betonilaatalla tallin edessä.
Karaistaan kurkkua tai vaihtoehtoisesti verrytellään jäseniä.
Esitellään rakennukset ja tilukset perusteellisemmin,
kuten missä paikassa tapahtui hedelmöittäminen, perheenlisäys, onnettomuus ja kuolemantapaus,
mistä kulkivat joukko-osastot, pakolaiset, siirtolaiset ja mihin kukin tulokas asettui.
Jokin kumpu, mitä kaikkea onkaan kokenut tuo heinäinen paikka.
Käydään läpi viljan hinta, bensan hinta, tiukentuneet rakennusmääräykset,
harrastusmahdollisuudet ja oleminen sinänsä.
Reitit, missä suunnassa on mikäkin kaupunki tai raja-asema.
Lyödään kulkurille leipä kouraan, toivotetaan hyvää matkaa ja varoitetaan puumista.
Avataan autotallin ovi ja paljastetaan sisällä istujat ja toisaalta lahjoitetaan heille auringonvalo.
Heitetään jonkin aikaa noppaa betonilaatalla tallin edessä.
Karaistaan kurkkua tai vaihtoehtoisesti verrytellään jäseniä.
Esitellään rakennukset ja tilukset perusteellisemmin,
kuten missä paikassa tapahtui hedelmöittäminen, perheenlisäys, onnettomuus ja kuolemantapaus,
mistä kulkivat joukko-osastot, pakolaiset, siirtolaiset ja mihin kukin tulokas asettui.
Jokin kumpu, mitä kaikkea onkaan kokenut tuo heinäinen paikka.
Käydään läpi viljan hinta, bensan hinta, tiukentuneet rakennusmääräykset,
harrastusmahdollisuudet ja oleminen sinänsä.
Reitit, missä suunnassa on mikäkin kaupunki tai raja-asema.
Lyödään kulkurille leipä kouraan, toivotetaan hyvää matkaa ja varoitetaan puumista.
22.5.2012
Anni. Järjestän teille tämän aukion.
Bertta. Minä kiipeän kivelle.
Cassius. Minä laskeudun kiveltä.
Daavid. Käväisen tuolla kellarissa hakemassa viiniä.
Anni. Joka kevät muistan isoäitini joka tuli tänne Göteborgista ja oli iloinen nainen niin kuin minäkin.
Eeva (kuiskaa). Katson teitä myötätuntoisesti täältä pensaasta ja olen tapahtuman varsinainen suojelija.
Bertta. Muistakaa että tuosta alkaa koivurinne ja minun vetreä varteni ojentuu tässä kivellä päivänvalossa.
Cassius. Muistan että laakson pohjalla on kaupunki jonne hiivin aamuisin omille asioilleni ja rehtihän minä olen kaupoissa.
Daavid. Perhana kun ei näy mitään täällä kellarissa mutta ei se mitään.
Folke. Missä lihakirves!
Bertta ja Cassius. Miksi meidän tehtävänämme on tarkkailla ympäristöä? Tuntuu kuin olisin liikkeellä.
Daavid. Kylläpä näitä kellareita jatkuu ja jatkuu.
Anni. Terveellinen ruoka, puhdas vesi ja auringonvalo ovat hyväksi ihmiselle.
Eeva (kuiskaten). Kun tietäisit tyttö varjojen ilosta, miten vesi ja ruoka maistuvat täällä ja valo pääsee lähemmäksi.
Bertta. Kotelomekko on minun keksintöni ja liittyy kantavaan huhuiluun.
Cassius. Minun on vuoristolaisliivi ja veljellinen pilanteko.
Daavid. Katson vielä tuon ja tuon komeron ja sitten palaan maan pinnalle.
Folke. Lihakirves löydetty!
Bertta ja Cassius. Hyvältä näyttää kaikki mutta milloin on meidän vuoromme levätä? Emmehän suorita mitään rituaalia ja päivä päättyy kuitenkin, tahdostamme riippumatta.
Daavid. Kellari on minua virkistänyt ja olen valmis tulemaan ylös.
Bertta ja Cassius kävelevät vuoroaskelin aukion keskelle ja istuutuvat Annin viereen. Daavid tulee kellarista ja Folke katoksesta. He istuutuvat edellisten jatkoksi ja rinki on täysi.
Bertta. Minä kiipeän kivelle.
Cassius. Minä laskeudun kiveltä.
Daavid. Käväisen tuolla kellarissa hakemassa viiniä.
Anni. Joka kevät muistan isoäitini joka tuli tänne Göteborgista ja oli iloinen nainen niin kuin minäkin.
Eeva (kuiskaa). Katson teitä myötätuntoisesti täältä pensaasta ja olen tapahtuman varsinainen suojelija.
Bertta. Muistakaa että tuosta alkaa koivurinne ja minun vetreä varteni ojentuu tässä kivellä päivänvalossa.
Cassius. Muistan että laakson pohjalla on kaupunki jonne hiivin aamuisin omille asioilleni ja rehtihän minä olen kaupoissa.
Daavid. Perhana kun ei näy mitään täällä kellarissa mutta ei se mitään.
Folke. Missä lihakirves!
Bertta ja Cassius. Miksi meidän tehtävänämme on tarkkailla ympäristöä? Tuntuu kuin olisin liikkeellä.
Daavid. Kylläpä näitä kellareita jatkuu ja jatkuu.
Anni. Terveellinen ruoka, puhdas vesi ja auringonvalo ovat hyväksi ihmiselle.
Eeva (kuiskaten). Kun tietäisit tyttö varjojen ilosta, miten vesi ja ruoka maistuvat täällä ja valo pääsee lähemmäksi.
Bertta. Kotelomekko on minun keksintöni ja liittyy kantavaan huhuiluun.
Cassius. Minun on vuoristolaisliivi ja veljellinen pilanteko.
Daavid. Katson vielä tuon ja tuon komeron ja sitten palaan maan pinnalle.
Folke. Lihakirves löydetty!
Bertta ja Cassius. Hyvältä näyttää kaikki mutta milloin on meidän vuoromme levätä? Emmehän suorita mitään rituaalia ja päivä päättyy kuitenkin, tahdostamme riippumatta.
Daavid. Kellari on minua virkistänyt ja olen valmis tulemaan ylös.
Bertta ja Cassius kävelevät vuoroaskelin aukion keskelle ja istuutuvat Annin viereen. Daavid tulee kellarista ja Folke katoksesta. He istuutuvat edellisten jatkoksi ja rinki on täysi.
Alakerran naapuri siivoaa ja viheltelee, ja kun hän lopettaa, alkaa yläkerran naapuri siivota ja vihellellä, ja hänen lopettaessaan alkaa seinänaapuri siivota ja vihellellä, siitä siivoaminen ja viheltely siirtyy C-rappuun ja siellä asunnosta toiseen ja edelleen D-rappuun, josta siivoaminen ja viheltely loikkaa pihatöiden välityksellä takaisin A-rappuun ja aikanaan takaisin minun rappuuni. Kierto kestää kolme päivää.
Haikailun kolmansien maailmanmestaruuskilpailujen terrestriaalisessa sarjassa voiton peri pohjoiseen maahan joutunut Mario, joka kaipaili etelän lämpöön siten, että ennen määränpäähän saapumista kierretään koko maapallo neljä kertaa jolloin matkan kokonaispituudeksi saadaan kutakuinkin 165000 kilometriä.
Työtön puutarhuri A. Kinnu lähti mieltään virkistääkseen keskustaan jaloittelemaan kun kevätkin oli vaivihkaa levahtanut kesäksi. Keskuskadun ja Vasarakadun risteyksessä hän tunsi äkillistä huolta. Kiinnostuneena hän kääntyi kannoillaan ja lähti takaisin tulosuuntaan: huoli väistyi. Kiinnostuneena hän kääntyi kannoillaan ja tuli uudelleen risteykseen: huoli palasi. Varmistaakseen kokeen tulokset hän kääntyi kannoillaan ja lähti takaisin tulosuuntaan: huoli väistyi. Varmistaakseen lopullisesti kokeen tulokset hän kääntyi kannoillaan ja tuli taas risteykseen: huoli palasi.
Seuraavien tuntien aikana hän lähestyi risteystä eri suunnista, vertasi sitä toisiin risteyksiin ja teki muistiinpanoja. Huolentunteen aiheuttanut alue täsmentyi, se oli noin viisi kertaa kymmenen metrin laajuinen läntti risteyksen koilliskulmassa. Kerättyään hiukan rohkeutta A. Kinnu alkoi kysellä muilta jalankulkijoilta heidän tuntemuksistaan risteyksessä. Useimmat eivät tunteneet mitään, mutta iltaan mennessä A. Kinnu oli saanut koottua seitsemäntoista miestä ja naista käsittävän seurueen. Liikenteen hiljennyttyä päätti seurue, johon A. Kinnu oli nyt sulautunut, siirtyä viereiseen ravintolalaivaan tekemään tarkempaa tuttavuutta.
Seuraavien tuntien aikana hän lähestyi risteystä eri suunnista, vertasi sitä toisiin risteyksiin ja teki muistiinpanoja. Huolentunteen aiheuttanut alue täsmentyi, se oli noin viisi kertaa kymmenen metrin laajuinen läntti risteyksen koilliskulmassa. Kerättyään hiukan rohkeutta A. Kinnu alkoi kysellä muilta jalankulkijoilta heidän tuntemuksistaan risteyksessä. Useimmat eivät tunteneet mitään, mutta iltaan mennessä A. Kinnu oli saanut koottua seitsemäntoista miestä ja naista käsittävän seurueen. Liikenteen hiljennyttyä päätti seurue, johon A. Kinnu oli nyt sulautunut, siirtyä viereiseen ravintolalaivaan tekemään tarkempaa tuttavuutta.
21.5.2012
Korkeushyppääjä F:n hypyt eivät olleet ottaneet sujuakseen koko kesänä ja suorituspaineet olivat kasvaneet kohtuuttomiksi. Harjoituspaikkana toimi kotipiha. Eräänä sateisena elokuun iltana lukuisten onnettomien yritysten jälkeen hän laski riman ensin kohtuuttoman alas, mutta kun kukaan ei huomannut mitään, kaivoi sen syvälle maahan ja paiskoi ovia monta päivää kun hänen vaimonsa ja tukijansa Iines sekä isänsä ja valmentajansa Hannes eivät ymmärtäneet viestiä oikein. Lauantaina hän menetti hermonsa ja alkoi korkeushypätä tunkioon. Silloin vaimo Iines ja isä Hannes hätääntyivät ja toimittivat F:n harjoitusleirille Kroatiaan. Siellä, Adrianmeren auringossa, hän löysi kauan kadoksissa olleen hyppyvireensä. Kotiin hän palasi syyskyyn lopulla, ruskettuneena ja voittamattomana, parahiksi ennen syksyn ensimmäisiä hallikisoja.
Hän eli kaksitoista vuotta vuoristossa mahdottomissa oloissa ja palasi kolmenkymmenenkolmen vuoden iässä. Sillä välin kotikylä oli modernisoitunut. Kyläläiset yrittivät kuvata hänelle toisaalta kovia, toisaalta innostavia kokemuksiaan, samoin hän yritti kuvata kyläläisille toisaalta kovia, toisaalta innostavia kokemuksiaan. Seurauksena hän asettui kylään asumaan, mutta kyläläiset lähtivät joukolla vuoristoon mahdottomiin oloihin. Tätä vaihtoa jatkui kahdentoista vuoden sykleissä aina hänen kuolemaansa asti.
Dinosaurus ja piano XI.
Dinosaurus ja piano ovat joutuneet sotaan. Dinosaurus toimii tykkimiehenä, piano puolestaan on pioneeri. Pianon osa on raskaampi. Monesti epäonnistuneen miinanraivaustehtävän jälkeen Dinosaurus kerää maastosta pianon kappaleita ja moittii häntä hellästi. Kevättalvella piano liitetään kaukopartioon, eikä dinosaurus näe häntä ennen kuin kuukausi sodan päättymisen jälkeen kun joukko ryysyisiä kaukopartiomiehiä saapuu kaupungin portille. Dinosaurus toimii portinvartijana, ja hän sopii tapaavansa pianon illalla väliaikaisella asunnollaan Radiotehtaankadulla. Illalla dinosaurus odottaa, mutta pianoa ei näy: hän on käynnistänyt torilla rettelön ja joutunut putkaan.
Dinosaurus ja piano ovat joutuneet sotaan. Dinosaurus toimii tykkimiehenä, piano puolestaan on pioneeri. Pianon osa on raskaampi. Monesti epäonnistuneen miinanraivaustehtävän jälkeen Dinosaurus kerää maastosta pianon kappaleita ja moittii häntä hellästi. Kevättalvella piano liitetään kaukopartioon, eikä dinosaurus näe häntä ennen kuin kuukausi sodan päättymisen jälkeen kun joukko ryysyisiä kaukopartiomiehiä saapuu kaupungin portille. Dinosaurus toimii portinvartijana, ja hän sopii tapaavansa pianon illalla väliaikaisella asunnollaan Radiotehtaankadulla. Illalla dinosaurus odottaa, mutta pianoa ei näy: hän on käynnistänyt torilla rettelön ja joutunut putkaan.
Parvekkeella yöaikaan. Teekupin tummasta kyljestä heijastuvat kaupungin valot. Kaikki muutkin ovat parvekkeillaan joita on talossa yhteensä 64, istuvat matolla ja puhuvat matalalla äänellä. Tupakoivat ja teeskentelevät, eli juovat teetä. Joku nuori mies ylempää on voimissaan, kurottaa kauas ja näkee yli kahdellekymmenelle parvekkeelle. Häntä katsoo vastaan yli kahdeksankymmentä kissamaista ihmissilmää. Ilmaan syntyy voimakas lataus kun rajoja koetellaan hiljaa, ja toistensa rohkaisijoiden välille aukeaa näkymätön verkosto: vielä ei ole ratkaistu onko parveke katseen ja kuulon puolesta kuinka yksityinen tai julkinen paikka, ja mitä ratkaisu lopulta vaikuttaisi kun käyttöön otetaan loputkin aistit ja yhteydenpitovälineet?
Apulainen B. oli taas henkilö jota arasteltiin tuntemattomista syistä. Hänen käyttäytymisensä oli lähes luontevaa, mutta siinä oli aina tietty epäsuhta, kuin häntä olisi ohjattu kauempaa. Hän esimerkiksi vastasi tervehdykseen aavistuksen liian nopeasti, kuin olisi nähnyt tilanteen edeltäkäsin. Ehkei hän edes ollut ihminen? Avaruusolio? Frankenstein? Spinozalaisen järjestelmän väärinymmärretty enkeli? Jos mietimme miten mahdotonta on ihmisen muuttua ei-ihmiseksi, miten raskasta onkaan ei-ihmisen tulla ihmisen kaltaiseksi!
Chelsean menestys
Englantilainen potkupalloseura Chelsea FC voitti vastikään ylivoimaiset vastustajansa FC Barcelonan ja Bayern Münchenin. Jokainen pelit nähnyt huomasi näkymättömän elastisen seinän Chelsean maalin edessä. Roomalaiskatoliset FC Barcelona ja Bayern München olisivat voineet palkata manaajan noituutta (oletettavasti voodoota) vastaan, mutteivät Jumalansa unohtaneina ja mammonan sokaisemina ymmärtäneet tätä tehdä. Molemmat joutuvat nyt käymään ikiaikaisia pyhiinvaellusreittejä Vatikaaniin anomaan armahdusta.
Englantilainen potkupalloseura Chelsea FC voitti vastikään ylivoimaiset vastustajansa FC Barcelonan ja Bayern Münchenin. Jokainen pelit nähnyt huomasi näkymättömän elastisen seinän Chelsean maalin edessä. Roomalaiskatoliset FC Barcelona ja Bayern München olisivat voineet palkata manaajan noituutta (oletettavasti voodoota) vastaan, mutteivät Jumalansa unohtaneina ja mammonan sokaisemina ymmärtäneet tätä tehdä. Molemmat joutuvat nyt käymään ikiaikaisia pyhiinvaellusreittejä Vatikaaniin anomaan armahdusta.
Asuttuani toisen kerroksen yksiössä kolme vuotta nousin ensimmäistä kertaa raput ylös viidenteen kerrokseen, viimeisten asuntojen oville, ja vielä yhdet portaat ullakkoluukulle, joka repsotti katossa huononnäköisesti. Tikulla sörkkäämällä se aukesi. Päälleni varisi multaa ja kariketta, tuoksui viidakolle. Kiipesin sisään. Hämärissä lenteli sudenkorentoja, lattiassa, tai pikemminkin maassa, kasvoi kortteita ja kotkansiipiä seassaan pieniä dinosauruspatsaita joita ensin säikähdin koiriksi. Olipa siinä neitonenkin vannassa kylpemässä ja vaihdoimme pari sanaa. Heitähän nyt on vähän kaikkialla, eipä heti tule mieleen paikkaa josta ei olisi tarkemmalla silmäyksellä neitoa löytynyt.
19.5.2012
Kevätiltoina ilmestyy pensaisiin hiiviskelijä, aurinkolasit, pyöräilykypärä ja tummansininen tuuliasu, perhe ikkunassa suunnittelee jo muuttoa toiseen kaupunginosaan, toisessa ikkunassa toinen perhe ja kolmannessa kolmas, toisistaan tietämättä, päätyvät kolmeen eri kaupunginosaan turvallisuuspakolaisiksi, mutta hiiviskelijä vain hiiviskelee ja hiiviskelee tyhjenevän korttelin viheralueilla.
Kahden museonhoitajan ystävyys
Eläintieteellisen museon hoitaja N. muutti taloyhtiöön jossa jo ennestään asui luonnonhistoriallisen museon hoitaja M. Aiemmin he ovat tavanneet vain kerran, täydennyskoulutuskurssilla, mutta tuttavuus jäi pinnalliseksi. Nyt he vähintäänkin tervehtivät toisiaan pihalla, todennäköisesti jäävät hetkeksi rupattelemaankin, mutta tuskin vielä kutsuvat toisiaan teelle. Jos heillä on yhteinen intohimo, esimerkiksi muinaiset hyönteiset, he voivat löytää toisensa kirjahyllyllä tai iltakävelyllä ja syventää ystävyyttään soutuseurassa, museomatkalla Lontooseen tai helikopterimatkalla Kamtsatkan geysireille. Jos mitään erityistä yhteistä ei ole, tyytynevät he vain tervehtimään toisiaan pihalla kuin ketkä hyvänsa naapurit, eikä kukaan, edes silmistään tarkka, huomaa ammatillista yhteyttä heidän välillään.
Eläintieteellisen museon hoitaja N. muutti taloyhtiöön jossa jo ennestään asui luonnonhistoriallisen museon hoitaja M. Aiemmin he ovat tavanneet vain kerran, täydennyskoulutuskurssilla, mutta tuttavuus jäi pinnalliseksi. Nyt he vähintäänkin tervehtivät toisiaan pihalla, todennäköisesti jäävät hetkeksi rupattelemaankin, mutta tuskin vielä kutsuvat toisiaan teelle. Jos heillä on yhteinen intohimo, esimerkiksi muinaiset hyönteiset, he voivat löytää toisensa kirjahyllyllä tai iltakävelyllä ja syventää ystävyyttään soutuseurassa, museomatkalla Lontooseen tai helikopterimatkalla Kamtsatkan geysireille. Jos mitään erityistä yhteistä ei ole, tyytynevät he vain tervehtimään toisiaan pihalla kuin ketkä hyvänsa naapurit, eikä kukaan, edes silmistään tarkka, huomaa ammatillista yhteyttä heidän välillään.
16.5.2012
Ufoterapia
Minut oli lopultakin passitettu psykoterapiaan. Se oli ufon muotoinen, leijuva täyspyöreä auditorio, kymmeniä istumapaikkoja joissa jokaisessa potilas punaisen äänieristetyn kuvun alla. Keskellä, korkealla yläpuolella, istui omassa kirkkaassa kupolissaan terapeutti, äkäinen valkotukkainen vanhus, ja kajautteli radioteitse komentosanoja.
Minut oli lopultakin passitettu psykoterapiaan. Se oli ufon muotoinen, leijuva täyspyöreä auditorio, kymmeniä istumapaikkoja joissa jokaisessa potilas punaisen äänieristetyn kuvun alla. Keskellä, korkealla yläpuolella, istui omassa kirkkaassa kupolissaan terapeutti, äkäinen valkotukkainen vanhus, ja kajautteli radioteitse komentosanoja.
15.5.2012
Herra Touko pahoinpideltiin jonakin yönä keskellä kaupunkia. Silminnäkijöiksi sattui pari neitoa. Pahoinpitelijöiden poistuttua paikalta säntäsivät neidot herra Touon luo: sattuiko, soitetaan poliisit, sinun pitäisi mennä lääkäriin jne.
Minä haluaisin olla rauhassa tässä penkillä, sanoi herra Touko, miksi ei riitä että minut hakataan vaan kiusataan vielä tuollaisella työmäärällä, pitää raahautua lääkärille ja vastata poliisin kysymyksiin ja selata pikkurikollisten valokuvia ja raahautua oikeussaliin, minä olen niin väsynyt, ajattelin että haluaisin kuolla, miksei tästä puolesta huolehdita, tutkitaan vain mustelmia, minun yksityisyyteeni on kajottu ja aina sen tekevät tuollaiset älykääpiöt ja olen häväisty enkä saisi edes valittaa muuta kuin enintään luunmurtumaa, millä oikeudella he edes saavat käyttää näitä katuja, suokaa anteeksi, tietenkään näin ei saisi ajatella mutta onneksi ne hajottivat silmälasini, en pidä näistä, saan uudet ja nuo pojat maksavat.
Tässä vaiheessa saapui poliisi. Herra Touko kuvasi pahoinpitelijät vertaamalla heitä erilaisiin koirarotuihin ja luettelemalla heidän todennäköisimmät etunimensä. "Kolmannella oli vähän tukkaa," hän sanoi, "siksi kai hän ei lyönyt niin lujaa". Kun poliisi käytti neidoista sanaa "silminnäkijät", herra Touko korjasi "yleisö", ja teki muitakin välihuomautuksia. Poliisi käski hänen jo olla hiljaa, kuvitelkaa, vastikään pahoinpidelty ja järkyttynyt viaton sivullinen vaiennetaan sillä tavalla, ajatteli Herra Touko.
Niinpä niin, eipä ole minussa miestä olla edes kunnon pahoinpidelty, sanoi Herra Touko, tarkoituksenaan sekä säälitellä itseään että pilailla itsensä kustannuksella, ja tietenkin syyllistää viattomia poliiseja jotka vain tekivät työtään niin hyvin kuin taisivat, ajattelivat poliisit. Neidotkaan eivät tienneet miten suhtautua itseensä, Herra Toukoon, pahoinpitelijöihin ja poliiseihin, hehän olivat ehtineet järkyttyä pahoinpitelystä, närkästyä pahoinpitelijöille, tuntea myötätuntoa, uteliaisuutta ja kyllästymistä herra Toukoa kohtaan ja luottamusta, närkästystä ja myötätuntoa poliisia kohtaan sekä itseluottamusta, hämmennystä, syyllisyyttä, puolustuskantaa ym. itsessään. Se oli sellainen hankala yö, mikään ei mennyt emotionaalisesti kohdalleen, jokaisen pikku neurootikon painajainen.
Minä haluaisin olla rauhassa tässä penkillä, sanoi herra Touko, miksi ei riitä että minut hakataan vaan kiusataan vielä tuollaisella työmäärällä, pitää raahautua lääkärille ja vastata poliisin kysymyksiin ja selata pikkurikollisten valokuvia ja raahautua oikeussaliin, minä olen niin väsynyt, ajattelin että haluaisin kuolla, miksei tästä puolesta huolehdita, tutkitaan vain mustelmia, minun yksityisyyteeni on kajottu ja aina sen tekevät tuollaiset älykääpiöt ja olen häväisty enkä saisi edes valittaa muuta kuin enintään luunmurtumaa, millä oikeudella he edes saavat käyttää näitä katuja, suokaa anteeksi, tietenkään näin ei saisi ajatella mutta onneksi ne hajottivat silmälasini, en pidä näistä, saan uudet ja nuo pojat maksavat.
Tässä vaiheessa saapui poliisi. Herra Touko kuvasi pahoinpitelijät vertaamalla heitä erilaisiin koirarotuihin ja luettelemalla heidän todennäköisimmät etunimensä. "Kolmannella oli vähän tukkaa," hän sanoi, "siksi kai hän ei lyönyt niin lujaa". Kun poliisi käytti neidoista sanaa "silminnäkijät", herra Touko korjasi "yleisö", ja teki muitakin välihuomautuksia. Poliisi käski hänen jo olla hiljaa, kuvitelkaa, vastikään pahoinpidelty ja järkyttynyt viaton sivullinen vaiennetaan sillä tavalla, ajatteli Herra Touko.
Niinpä niin, eipä ole minussa miestä olla edes kunnon pahoinpidelty, sanoi Herra Touko, tarkoituksenaan sekä säälitellä itseään että pilailla itsensä kustannuksella, ja tietenkin syyllistää viattomia poliiseja jotka vain tekivät työtään niin hyvin kuin taisivat, ajattelivat poliisit. Neidotkaan eivät tienneet miten suhtautua itseensä, Herra Toukoon, pahoinpitelijöihin ja poliiseihin, hehän olivat ehtineet järkyttyä pahoinpitelystä, närkästyä pahoinpitelijöille, tuntea myötätuntoa, uteliaisuutta ja kyllästymistä herra Toukoa kohtaan ja luottamusta, närkästystä ja myötätuntoa poliisia kohtaan sekä itseluottamusta, hämmennystä, syyllisyyttä, puolustuskantaa ym. itsessään. Se oli sellainen hankala yö, mikään ei mennyt emotionaalisesti kohdalleen, jokaisen pikku neurootikon painajainen.
12.5.2012
Ehdotus kahvittelusta
Hyvä ystävä. Ehdotan että menemme kahvilaan ja käsittelemme pikaisesti ajankohtaiset asiat. Sen jälkeen voimme siirtyä epäajankohtaisiin asioihin, niin että ajantajumme huojahtaa ja lusikan kilahdukset kupissa alkavat kuulostaa viereisen kirkon kelloilta. Kunnes kuulet kelloista suurimman, kun oma pääsi, unessa, kumahtaa kahvilan pöytään.
Hyvä ystävä. Ehdotan että menemme kahvilaan ja käsittelemme pikaisesti ajankohtaiset asiat. Sen jälkeen voimme siirtyä epäajankohtaisiin asioihin, niin että ajantajumme huojahtaa ja lusikan kilahdukset kupissa alkavat kuulostaa viereisen kirkon kelloilta. Kunnes kuulet kelloista suurimman, kun oma pääsi, unessa, kumahtaa kahvilan pöytään.
11.5.2012
Vietin virastossa neljäsataa päivää ja neljäsataa yötä. Perin tutuksi tuli takkien kuosi, pakkasessa höyryävät harmaat puvuntakit, kun virkamiehet kävelivät pihan poikki A-siivestä D-siipeen. Enpä juuri saa muuta mieleeni kuin nuo takit, tiettyjen hengitysten hajun ja huterat hyllyt joissa ei ollut mitään kenellekään tärkeää. Enpä tainnut syödäkään mitään tuona aikana. Mahdotonta muistaa muuta kuin nuo takit vaikka sitä kesti ja kesti. Taisinpa purrakin niiden liepeitä ravinnokseni ja käyttää pyyhkeinä kylmässä vedessä peseydyttyäni, pakkastahan oli sisälläkin. Hurjakaan voimistelu ja lenkkeily käytävillä ei saanut lihaksia lämpenemään. Sitten lahjoitin jollekulle nousukkaalle potkulaudan ja pääsin pois.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)